Passiivinen xWDM 

Passiivisia CWDM- ja DWDM -järjestelmiä käytetään optisessa kuituverkossa kapasiteetin kasvattamiseen. 

xWDM tekniikalla voidaan samanaikaisesti käyttää useita rinnakkaisia aallonpituuksia (kanavia) yhdellä tai kahdella valokuidulla. CWDM tekniikassa ITU-T G.894.2 (Coarse Wavelength Division Multiplexing) kanavia voi olla käytössä 18kpl ja asettuvat aallonpituuksiltaan 1270nm-1610nm välille (O/E/S/C/L/U kanavalueet). Kahden keskinäisen kanavan väli on 20nm (nm=nanometriä). Multiplekserit yhdistävät eri kanavilta tulleita tietovirtoja kuituyhteyden toisessa päässä (mux) ja erottelevat ne taas eri kanaville yhteyden toisessa päässä (demux). 

DWDM (Dense Wavelength Division Multiplexing) tekniikassa kanavien välit ovat tiheimpiä kun vertaa CWDM tekniikkaan. Passiivinen DWDM perustuu ITU-T G.694.1 standardiin (100GHz kanavajako). Käytetty kanavalue on samalla alueella kun CWDM , mutta käyttää pelkästään C-aluetta (1530 nm-1565 nm). Kahden  keskinäisen kanavan väli on 0.8nm, pienestä kanavälistä johtuen DWDM tekniikka edellyttää että käytetään tarkempia optisia lähettimiä/vastaanottimia joka tekee siitä hieman kalliimman käyttää kun CWDM. DWDM ratkaisussa etäisyys ja vaimennustekijät on huomioitava  reittisuunnittelussa erittäin tarkasti. DWDM kanavien maksimi määrä on teoriassa 96kpl (100 GHz) , mutta käytännössä passiivisessa DWDM ratkaisussa käytetään yleensä 8-40kpl, siitä isommat passiiviset ratkaisut ovat harvinaisempia. 

Mahdollisuudet vapauttaa kuitupareja uusien yhteyksien rakentamiseen sekä pudottaa ja lisätä kanavia (Add/Drop) alku ja loppupään välillä tekevät menetelmästä erittäin kustannustehokkaan. 

Kustannustehokkuutta lisää myös passiivisen järjestelmän tekniset edut sekä laitteiden asennuksen ja ylläpidon helppous.